• info@tohtorille.fi

Anoreksia nervosa eli laihuushäiriö | Tohtorille.fi

Anoreksia (anoreksia nervosa) on moniulotteinen syömishäiriö. Tavallisimmin anoreksiaan, eli laihuushäiriöön, sairastuvat nuoret naiset ja tytöt, mutta sairastua voivat pojatkin. Anoreksia on usein pitkäikäinen sairaus, jonka oireet kestävät vaihtelevasti vuosien ajan.

Anoreksian taustat

Anoreksia on hyvin moniulotteinen mielen ja kehon sairaus eikä sille voida määrittää yhtä yksittäistä aiheuttajaa. Altistaviksi tekijöiksi voidaan lukea muun muassa ikä ja sukupuoli, sillä useimmat sairastuneet ovat naisia ja yleisimmin sairaus alkaa teini-iässä. Miehiä anoreksia nervosaan sairastuneista on vain noin 5–10 %. 12–24 -vuotiaista naisista varsinaista anoreksiaa sairastaa vajaa 1 %. Lieväoireisempana laihuushäiriö on yleisempi.

Anoreksialle altistavina ominaisuuksina voidaa pitää myös vaikeutta ilmaista ja hallita tunteita sekä heikkoa itsetuntoa. Monesti sairastunut on hyvin menestyvä ja täydellisyyteen pyrkivä. Potilaan ammatti tai harrastukset voivat olla sellaisia, jotka vaativat hoikkuutta, esimerkiksi baletti, taitoluistelu tai mallin työt. Lisäksi kulttuurisilla kauneusihanteilla on vaikutusta.

Syömishäiriön taustalla voi olla myös traumaattiset kokemukset, esimerkiksi henkinen tai fyysinen väkivalta. Ilmeisesti myös perintötekijöillä on vaikutusta sairauden puhkeamiseen. 

Anoreksian oireet

Anoreksia alkaa monesti innostuksella syödä terveellisesti ja liikkua enemmän. Sairastuneen mielessä pyörii ruoka ja syöminen koko ajan ja hän jakaa ruoat sallittuihin ja kiellettyihin. Kiellettyjen ruokien syöminen aiheuttaa potilaassa ahdistusta ja masennusta. Monesti ruokavalio koostuu lähinnä kasviksista ja hedelmistä.

Merkittävin anoreksian oire on laihtuminen, kyseessä on laihuushäiriö. Katsotaan, että anoreksiassa potilaan paino on vähintään 15 % pienempi kuin pituuden mukainen keskipaino. Painoindeksi on usein alle 16. Sairastunut pyrkii kaikin keinoin laihduttamaan ja saattaa turvautua esimerkiksi nesteenpoisto- ja ummetuslääkkeiden käyttöön, oksentaa sekä harrastaa liikuntaa pakonomaisesti. Hän näkee ja kokee itsensä lihavaksi, vaikka tosiasiassa on laiha. Sairastunut pelkää lihomista.

Laihtumisesta seuraa tytöillä ja naisilla usein kuukautisten poisjäänti (amenorrea). Laihtuminen ja hormonimuutokset lisäävät myös osteoporoosin riskiä. Miehillä voi esiintyä ongelmia potenssissa. Potilaan hiukset saattavat ohentua, katkeilla tai lähteä, kynnet voivat ohentua ja sinertyä. Voimakkaan laihtumisen seurauksena fyysisinä oireina voi ilmetä myös jatkuvaa väsymystä, matala sykettä ja verenpainetta, sydämen rytmihäiriöitä, huimausta ja pyörtyilyä, turvotusta jaloissa ja käsissä, palelua, ihon kuivuutta, nestehukkaa sekä ummetusta. Osalla potilaista kasvoihin tai selkään voi kasvaa nukkamaista karvoitusta. Kortisolieritys, insuliinin tuotanto ja kilpirauhasen toiminta voivat häiriintyä

Anoreksiaan liittyy usein myös mielialaoireita ja muita mielenterveyden ongelmia. Potilas voi olla muun muassa ärtynyt ja saada raivokohtauksia, eristäytyä tai olla itsetuhoinen. Esimerkiksi ahdistuneisuushäiriö, masentuneisuus ja pakko-oireinen häiriö ovat tavallisia anoreksiapotilailla.  

Anoreksian hoito

Jos epäilee kärsivänsä syömishäiriöstä, eikä saa sitä omilla toimillaan kuriin, tärkeää olisi hakeutua mahdollisimman nopeasti hoitoon. Anoreksian hoidossa ongelmallista on, että potilas ei tavallisesti koe itseään sairaaksi ja vastustaa hoitoa. Läheisten on otettava asia esille sairastuneen kanssa ja pyrittävä saamaan tämä hoitoon. Mikäli laihuus on vaarallisella tasolla toimitetaan potilas tarvittaessa hoitoon tahdonvastaisesti.

Anoreksian hoidossa keskitytään saamaan potilaan ravitsemustila kohdilleen terveellisillä ruokailutavoilla ja hoidetaan psyykettä erilaisilla terapioilla, painoa seurataan tarkasti. Ensisijaisena hoitona on yleensä ravitsemustilan palauttaminen turvalliselle tasolle. Potilaalle muun muassa opetetaan säännöllistä ruokailua ravitsemusterapeutin ohjauksessa.

Kun ravitsemus ja paino saadaan paremmalle tasolle voidaan keskittyä sairauden psyykkiseen puoleen. Hoito on yksilöllistä ja voi pitää sisällään esimerkiksi psykoterapiaa, ryhmäterapiaa ja perheterapiaa. Läheisten ja perheen tuki ja rooli ovat hoidossa merkittäviä. Lääkehoitoa käytetään yleensä vain anoreksiaan liittyvien muiden psyykkisten sairauksien, kuten masennuksen tai ahdistuneisuushäiriön, hoidossa.

Useimmat potilaat hoidetaan avohoidossa kotona. Tarvittaessa, esimerkiksi painon ollessa vaarallisella tasolla, hoito toteutetaan aluksi sairaalassa. Vaikeasta masennuksesta kärsivää tai itsetuhoista käytöstä ilmentävää potilasta voidaan hoitaa myös psykiatrisessa sairaalahoidossa.

Anoreksian ennuste

Anoreksiaan sairastuneista vain noin puolet paranee täysin. Noin kolmanneksella oireet jatkuvat lievempinä ja viidenneksellä sairaus kroonistuu ja jatkuu vuosikausia.

Kuukautiset palautuvat valtaosalle niistä naispotilaista, jotka saavuttavat vähintään 90 % ihannepainostaan. Sairaus voi kuitenkin aiheuttaa jopa hedelmättömyyttä, kun kuukautiset jäävät pois.

Kuolleisuus anoreksiassa on suurempi kuin muissa psyykkisissä häiriöissä. Noin 5 % anoreksiaan sairastuneista kuolee viiden vuoden kuluessa joko aliravitsemukseen tai anoreksiaan liittyvän masennuksen aiheuttaman itsemurhan seurauksena.

Lähteet:

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00111 http://www.syomishairioliitto.fi/syomishairiot/syomishairiot3.html http://www.terve.fi/anoreksia-nervosa/anoreksia-nervosa