info@tohtorille.fi
Jänisrutto (tularemia) on bakteerin aiheuttama tauti, joka leviää eläinten välityksellä. Tavallisimmin ihminen saa tartunnan hyttysen pistosta. Ihmisestä toiseen jänisrutto tarttuu vain poikkeustapauksissa.
Jänisruton, eli tularemian, aiheuttaa Francicella tularensis -bakteeri. Bakteeria kantavat jänisten lisäksi hiiret, myyrät, piisami, sopuli ja majava. Jäniksillä tauti on tavallisesti tappava, mutta muut eläimet voivat kantaa bakteeria sairastumatta itse.
Ihmiseen jänisrutto tarttuu tavallisimmin hyttysen piston kautta, mutta myös muut pistävät hyönteiset, kuten mäkäräiset ja punkit, voivat tartuttaa taudin. Tartunnan voi saada myös suorasta kosketuksesta sairastuneeseen eläimeen tai eläimen saastuttamasta maaperästä. Lisäksi jänisrutto voi tarttua huonosti kypsennetystä (jäniksen) lihasta tai saastuneesta vedestä, mutta nämä ovat harvinaisia tartunnan lähteitä.
Jänisruttoa esiintyy pohjoisella pallonpuoliskolla. Suomessa tautia esiintyy eniten Pohjois-Pohjanmaalla, mutta melko paljon myös Etelä-Pohjanmaalla, Keski-Suomessa ja Pirkanmaan pohjoisosissa. Oulun seudulla on esiintynyt jänisruttoepidemioita, joissa sairastuneita on ollut jopa satoja. Suomessa sairastuneita on vuosittain keskimäärin 50–100. Tautia tavataan eniten loppukesän ja alkusyksyn aikana.
Amerikassa esiintyvä jänisrutto on eri, ja huomattavasti vakavampi sairaus, kuin Suomessa esiintyvä tauti. Amerikkalaisen taudin aiheuttaa eri bakteerikanta, johon kuolleisuus on jopa 4–5 %, hoidosta riippumatta.
Jänisruton oireet alkavat kahden viikon sisällä tartunnasta, tavallisesti 3–5 päivässä. Noin joka viidennellä jänisrutto on epämääräinen kuumetauti, johon voi liittyä lihassärkyä, päänsärkyä ja imusolmukkeiden suurentumista. Aina tällaista tautimuotoa ei edes tunnisteta jänisrutoksi.
Tavallisimmin jänisruttoon liittyy myös pitkäkestoinen, iso ja punoittava paukama hyönteisen pistokohdassa. Paukamaan voi kehittyä myös kraateri. Varsinkin, kun paukaman läheisyydessä on suurentuneita imusolmukkeita, on syytä epäillä jänisruttoa. Turvonnut imusolmuke voi kehittyä paiseeksi, joka saattaa puhjeta itsestään tai vaatia hoitoa.
Jos tartunnan saa silmän kautta pölystä, syntyy silmän sidekalvon tulehdus. Lisäksi kaulan imusolmukkeet tällöin turpoavat. Maaperän saastunutta pölyä hengittämällä tartunta taas aiheuttaa keuhkokuumeen. Keuhkokuume on yleisin vakava muoto jänisrutosta, muut vakavat muodot jänisrutosta ovat Suomessa erittäin harvinaisia.
Lievänä kuumetautina ilmenevä jänisrutto paranee itsestään muutaman päivän, tai viimeistään parin viikon, aikana. Epäily jänisrutosta on kuitenkin aina syy hakeutua lääkärin vastaanotolle, ja jos tularemia todetaan, hoidetaan se aina antibiooteilla.
Diagnoosi perustuu yleensä taudinkuvaan, mahdollisesti saatuihin hyönteisen pistoihin, sopivaan paikkaan ja vuodenaikaan. Jänisruton vasta-aineet kehittyvät vereen vasta pari, kolme viikkoa taudin alun jälkeen, joten vasta-aineiden tutkimisesta on harvoin apua hoitopäätöstä tehtäessä.
Tavallisimmin käytetyt antibiootit eivät tehoa jänisruttoon. Hoitona käytetäänkin yleensä fluorokinoloneja tai doksisykliiniä. Tauti voidaan yleensä hoitaa kotona, poikkeuksena keuhkokuume tai runsaasti märkivä paise. Märkivä imusolmuke voidaan joutua avaamaan ja tyhjentämään.
Jänisruttoa voi ehkäistä suojautumalla hyönteisten pistoilta luonnossa liikkuessa. Sairaita tai kuolleita eläimiä käsitellessä tulee käyttää suojakäsineitä ja kädet pestään jälkeenpäin hyvin vedellä ja saippualla. Riistaliha tulee kypsentää huolellisesti ennen syöntiä. Raakaa jäniksenlihaa tai sisäelimiä ei pidä syöttää myöskään lemmikeille. Kaivovesi on suojattava eläimiltä.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00571&p_teos=dlk&p_osio=&p_selaus=7851 https://www.evira.fi/elaimet/elainten-terveys-ja-elaintaudit/elaintaudit/luonnonvaraiset-elaimet/janisrutto-eli-tularemia/ https://www.thl.fi/fi/web/infektiotaudit/taudit-ja-mikrobit/bakteeritaudit/janisrutto