• info@tohtorille.fi

Myelooma, eli plasmasolusyöpä, on luuytimen syöpä | Tohtorille.fi

Multippeli myelooma, eli plasmasolusyöpä, on verisairaus ja luuytimen syöpä. Myelooman aiheuttajaa ei tiedetä. Suomessa multippeliin myeloomaan sairastuu noin 300 henkilöä vuodessa.

Mikä on myelooma?

Myelooma on veren ja luuytimen plasmasolujen syöpä. Pääasiassa pahanlaatuisia myeloomasoluja on luuytimessä.  Pahanlaatuiset solut voivat kuitenkin muodostaa pesäkkeitä, plasmasytoomia, muuallekin luustoon ja luuston ulkopuolelle. Tyypillisesti syöpäsolujen pesäkkeitä on paljon ja laajasti, josta juontaa nimitys multippeli myelooma. Plasmasytoomat voivat kuitenkin olla yksittäisiäkin.

Myelooman aiheuttajaa ei tiedetä, mutta sairastumista edeltää aina syövän esiaste monoklonaalinen gammapatia. Esiasteista kuitenkin vain noin yksi sadasta muuttuu varsinaiseksi syöväksi. Suurelle säteilylle, esimerkiksi ydinvoimateollisuuden parissa tai atomipommin vuoksi, altistuminen lisää plasmasolusyövän riskiä. Myös altistuminen liuottimille on liitetty lisääntyneeseen myelooman riskiin.

Tavallisesti myelooma todetaan 50–70 -vuotiaana. Nuorilla sairaus on harvinainen ja lapset eivät sairastu lainkaan. Miehiä potilaista on hieman enemmän kuin naisia.

Myelooman oireet

Myelooma voi levitä luustoon ja aiheuttaa luun haurastumista sekä luunmurtumia. Tavallisin multippelin myelooman oire onkin selkäkipu tai muu luustokipu. Tyypillisiä paikkoja luustomuutoksille ovat selkänikamat, kallo, kylkiluut, lantio ja raajojen pitkät luut.

Myelooma aiheuttaa anemiaa, koska plasmasolut vievät tilaa luuytimestä ja häiritsevät normaalia punasolujen kehitystä. Myös munuaisten vajaatoiminta ja veren kalsiumpitoisuuden nousu ovat tavallisia myeloomaan sairastuneella. Tavallinen yleisoire potilailla onkin voimakas väsymys, joka voi liittyä edellä mainittuihin sairauden seurauksiin. Anemia voi myös heikentää rasituksen sietokykyä ja aiheuttaa sydämentykytystä tai hengästymistä entistä helpommin. Munuaisten vajaatoiminta voi ilmetä muun muassa nilkkojen turpoamisen ja pahoinvointina.

Monesti myelooma todetaan sattumalta, kun selvitellään anemian, munuaisten vajaatoiminnan tai kohonneen laskon syitä. Veri- tai virtsakokeissa voidaan monesti todeta myös niin sanottua myeloomaproteiinia, jota plasmasolut tuottavat. Samaa proteiinia käytetään yleensä myös todetun tai hoidetun myelooman seurantaan.

Myelooman hoito

Myelooma todetaan veri- ja virtsakokeiden, luuydinnäytteen sekä luuston röntgenkuvauksien avulla. Oireetonta myeloomaa ei aleta hoitamaan heti haittavaikutusten vuoksi, vaan sairautta seurataan säännöllisesti. Hoito aloitetaan yleensä, kun potilaalla on selviä oireita tai todetaan luuston muutoksia tai munuaisten vajaatoiminta. Oireettoman myelooman kehittyminen hoitoa vaativaan tilaan voi viedä jopa vuosia.

Myeloomaan ei ole parantavaa hoitoa, mutta taudin oireita ja etenemistä voidaan hillitä ja tauti voidaan saada väliaikaisesti näkymättömiin, remissioon. Tavallisimpana hoitona ovat erilaiset lääkeyhdistelmät, jotka valitaan tapauskohtaisesti. Yleisimmin käytetään kortisonia suurella annostuksella, johon yhdistetään muita lääkkeitä (esim. bortetsomibi, talidomidi tai lenalidomidi) sekä erilaisia solunsalpaajia (esim. melfalaani tai syklofosfamidi).

Alle 65–70 -vuotiaille ja hyväkuntoisille potilaille hoitona voidaan käyttää kantasolusiirtoa. Siirto toteutetaan tavallisesti potilaan omilla kantasoluilla, joita otetaan talteen ennen suuren solunsalpaaja-annoksen ottoa. Tämän jälkeen kantasolut palautetaan. Vanhemmille potilaille kantasolusiirtoa ei suositella siihen liittyvien komplikaatioiden riskien vuoksi.

Lisäksi monet myeloomapotilaat saavat niin sanottuja tukihoitoja. Luustokipuihin käytetään kipulääkkeitä ja sädehoitoa, punasolujen siirrolla voidaan hoitaa anemiaa, antibiootit ehkäisevät infektioita ja verihiutaleiden siirrolla estetään verenvuotoja. Useimmat potilaat saavat myös bisfosfonaattia luumuutosten ja  luunmurtumien ehkäisyyn sekä veren kalsiumpitoisuuden alentamiseen.

Myelooman ennuste

Plasmasolusyövän ennuste vaihtelee paljon. Keskimäärin potilas elää noin neljä vuotta toteamishetken jälkeen. Alle 65 -vuotiailla standardiriskin potilailla keskimääräinen elinikä on noin seitsemän vuotta ja yli 75 -vuotiailla noin kaksi tai kolme vuotta. Myelooman ennuste on kuitenkin parantunut uusien hoitojen myötä ja osa potilaista elää yli kymmenen vuotta diagnoosin jälkeen.

Myeloomaan ei tunneta ehkäisykeinoja.

Lähteet:

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00050 https://www.kaikkisyovasta.fi/tietoa-syovasta/syopataudit/myelooma/