info@tohtorille.fi
Osteoporoosi tunnetaan myös nimellä luukato. Se tarkoittaa luumassan vähenemistä, luun haurastumista. Osteoporoosi aiheuttaa luun murtumia ja on yleistä varsinkin vanhuksilla. Naisilla osteoporoosi on yleisempää hormonaalista syistä.
Luumassaa kuolee ja syntyy koko ajan. Noin 30 -vuotiaaksi saakka luuta syntyy enemmän kuin kuolee ja luu vahvistuu. Tämän jälkeen luuta alkaa kuolla enemmän kuin uutta luuta syntyy, ja luu haurastuu. Osteoporoosissa luun massa, mineraalimäärä, vähenee ja luun rakenne muuttuu. Haurastunut luu murtuu helposti pienestäkin vammasta tai jopa ilman vammaa.
Luu koostuu tiiviistä putkiluusta ja sen sisällä olevasta huokoisesta hohkaluusta. Nainen menettää elämänsä aikana arviolta 50 % hohkaluustaan ja 30 % putkiluusta. Miehillä vastaavat luvut ovat 20 ja 30 %.
Luun tiheys ja sen väheneminen on osaltaan kiinni perintötekijöistä. Naisilla luut menettävät massaa miehiä enemmän hormonaalisista syistä. Myöhään alkaneet kuukautiset ja varhain alkaneet vaihdevuodet lisäävät osteoporoosin riskiä. Luumassa vähenee kuitenkin iän mukana jonkin verran kaikilla.
Osteoporoosin kehittymistä edistää monet seikat. Vähäinen liikunta, alipaino, tupakointi, liiallinen suolan käyttö, vähäinen D-vitamiinin ja kalsiumin saanti, pitkäaikainen suun kautta nautittu kortisonikuuri sekä jotkin muut lääkkeet lisäävät osteoporoosin riskiä. Lisäksi useat sairaudet altistavat luukadolle. Tällaisia ovat muun muassa keliakia, diabetes, maksa- ja munuaissairaudet sekä tulehdukselliset reumasairaudet.
Ylipaino puolestaan suojaa jonkin verran osteoporoosilta, mutta on muuten terveydelle haitallista.
Osteoporoosi itsessään ei aiheuta käytännössä lainkaan oireita. Ongelmat ja oireet syntyvät murtumista luun heikennyttyä. Murtumia syntyy helposti erityisesti selkänikamiin, reisiluun kaulaan ja ranteeseen.
Luotettavin keino todeta osteoporoosi on luuntiheysmittaus. Luun tiheyttä ei mitata rutiininomaisesti, vaan lääkäri arvioi sen tarpeen tapauskohtaisesti. Esimerkiksi helposti tullut murtuma tai pitkäaikainen kortisonihoito voivat olla aiheita luuntiheysmittaukselle.
Luun tiheys mitataan tavallisimmin lannenikamasta ja reisiluun yläosasta. Mittaus tapahtuu erityisellä DEXA-laitteella, joka perustuu heikkoon röntgensäteilyyn. Osteoporoosi todetaan, mikäli luun tiheys on noin 25 % pienempi kuin 20–40 -vuotiailla. Jos luuntiheys on selvästi heikentynyt, mutta vähemmän kuin 25 %, puhutaan osteopeniasta, eli luun tiheyden vähentymisestä. Luuntiheysmittauksia tehdään sekä julkisen että yksityisen terveydenhuollon puolella.
Luun tiheyttä voidaan karkeasti arvioida myös tavallisista röntgenkuvista tai kantapään ultraäänitutkimuksella. Myös pituuden vähentymisen perusteella voidaan joskus todeta osteoporoosi melko varmasti.
Osteoporoosin hoidossa ensisijaisia toimia ovat liikunnan sekä D-vitamiinin ja kalsiumin saannin lisääminen. Kannattaa suosia valmisteita, joissa D-vitamiini ja kalsium ovat yhdessä, koska D-vitamiini edistää kalsiumin imeytymistä. Tupakointi tulee lopettaa.
Jos osteoporoosin todetaan aiheuttaneen murtuman, aloitetaan aina myös lääkehoito. Lääkehoito voi tulla kyseeseen myös pitkän kortisonikuurin vuoksi. Tavallisimpia lääkkeitä osteoporoosin hoitoon ovat bisfosfonaatit. Lääke otetaan tavallisesti suun kautta kerran viikossa tai kerran kuussa, ja se estää tehokkaasti luun hajoamista. Bisfosfonaattien käytön jatkoa yli viisi vuotta tulee harkita tarkkaan sillä pitkäaikaisen käytön harvinaisena haittavaikutuksena voi olla leukaluun kuolio tai muita luun häiriöitä.
Kivuliaan murtuman aiheuttaneen osteoporoosin hoitoon voidaan käyttää myös kalsitoniinia. Se annostellaan joko pistoksena tai nenäsumutteena ja hoitaa sekä luun tiheyttä että kipua. Osteoporoosin hoitoon on tullut myös muita lääkkeitä, joita käytetään lähinnä erityistapauksissa.
Estrogeeni ehkäisee osteoporoosia, mutta sitä ei käytetä pelkästään luukadon hoitoon. Jos estrogeeni on kuitenkin tarpeen vaihdevuosioireiden hoidossa, ehkäisee se osteoporoosiakin.
Osteoporoosin ehkäisyssä oleellista on liikunta, D-vitamiini ja kalsium. Luumassa pyritään saamaan nuorena sille tasolle, että siitä voi menettää osan iän myötä ilman murtuman vaaraa. Parasta liikuntaa on tärähtelyjä luustoon aiheuttava, kuten reipas kävely tai pallopelit.
Kalsiumia tulisi saada vähintään 0,8 grammaa päivässä. Suurentuneen osteoporoosin riskin henkilöillä 1–1,5 grammaa päivässä. D-vitamiinin suositusannos on 20 mikrogrammaa (800 IU) päivässä. D-vitamiinia saa lisäravinteiden lisäksi auringonvalosta, kalasta ja metsäsienistä. Kalsiumia saa parhaiten maitotuotteista.
Osteoporoosia voi ehkäistä myös muita riskitekijöitä, kuten tupakointia, liian suolan käyttöä ja liiallista laihduttamista, välttämällä.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00053 http://www.reumaliitto.fi/reuma-aapinen/reumataudit/osteoporoosi/