info@tohtorille.fi
Ihosolujen muuttuessa terveistä pahanlaatuisiksi syntyy ihosyöpä. Yleisimpiä ihosyöpiä ovat tyvisolusyöpä (basaliooma), okasolusyövät ja melanooma. Basaliooma, eli tyvisolusyöpä, on näistä yleisin. Ihosyöpä on maailmanlaajuisesti yleisin syöpä.
Tyvisolusyöpä on yleisin ihosyöpä, mutta onneksi myös vaarattomin. Suomessa todetaan noin 8500 basalioomaa vuodessa. Tyvisolusyöpiä esiintyy usein kasvoilla, päälaella, korvissa, ylävartalolla ja kämmenselissä.
Tavallisimmassa muodossaan syöpä näkyy ensin pienenä, vaaleanpunaisena tai punaisena, kiiltävänä kyhmynä eikä oireile. Muutos kasvaa hitaasti ja haavautuu keskiosista. Sitä reunustaa helminauhamainen valli. Muutos voi myös olla punertava tai ruskea kuivaa kohtaa tai ihottumaa muistuttava laikku. Tavallisesti muutoksessa näkyy pieniä haavaumia ja rupia. Hoitamattomana haavaumat yleensä suurenevat, mutta ovat kivuttomia.
Tyvisolusyövän tunnistaa usein jo ulkonäöstä, mutta lopullinen diagnoosi varmistuu kudosnäytteestä. Pieni muutos voidaan leikata näytettä otettaessa kokonaan pois.
Basaliooman tavallisin hoito on leikkaus. Sädehoitoa käytetään vain harvoin, suuren tai usean kasvaimen kohdalla tai leikkauksen lisänä. Sädehoito tehoaa kuitenkin herkkään tyvisolusyöpään hyvin. Muita hoitomuotoja (jäädytys, laser, fotodynaaminen hoito) käytetään vähän.
Tyvisolusyövän ennuste on hyvä. Se ei yleensä lähetä etäpesäkkeitä, joten se ei aiheuta kuolemaa vuosienkaan sairastamisen jälkeen. Tyvisolusyöpä lisää riskiä sairastua toiseen ihosyöpään, ja noin kolmanneksella basaliooman sairastaneista todetaan uusi syöpä viiden vuoden kuluessa.
Okasolusyövät ovat toiseksi yleisimpiä ihosyöpiä. Esiaste, aurinkokeratoosi, on ihottumaa muistuttava pyöreähkö, punoittava ja joskus hilseilevä laikku. Muutos muuttuu ajan mittaan paksummaksi ja hilseily lisääntyy.
Okasolusyöpä kasvaa usein nopeasti ja voi haavautua ja tihkua verta. Alkuvaiheessa okasolusyöpä näyttää rupeutumalta, jonka alla on haava. Muutoksen ympärillä voi olla esiasteita. Toisinaan okasolusyöpä ilmenee punaisena kyhmynä, joka haavautuu.
Okasolusyöpä esiintyy yleensä alueella, joka on saanut paljon aurinkoa. Okasolusyöpä voi kuitenkin tulla muuallekin, esimerkiksi sukupuolielimiin tai silmään. Syöpä voi tulla myös krooniseen haavaan, jolloin sen huomaaminen on vaikeaa. Tavallisesti verta vuotava ja terveeseen ihoon ilmestynyt ihomuutos huomataan helposti.
Okasolusyöpää diagnosoitaessa on hyvä tietää, kuinka nopeasti muutos on kehittynyt, ja kuinka paljon aurinkoa alue on saanut. Muutoksen ulkonäkö ja tarvittaessa kudosnäyte varmistavat diagnoosin. Haavoihin tulleista ihomuutoksista otetaan usein kudosnäyte, koska niiden diagnosointi muuten on vaikeampaa. Mahdollisesti suurentuneista imusolmukkeista otetaan myös kudosnäyte.
Okasolusyöpien hoidossa leikkaus on yleisin hoito. Kasvaimen lisäksi leikataan yleensä tunnusteltavissa olevat imusolmukkeet. Hoitoon tulee hakeutua ajoissa, koska pienen muutoksen hoito on helpompaa kuin kasvamaan päässeen kasvaimen, joka on voinut lähettää jo etäpesäkkeitä. Sädehoitoa käytetään harvoin. Okasolusyöpien esiasteita hoidetaan paikallisesti jäädyttämällä, fotodynaamisella hoidolla, voiteilla tai laserilla.
Pinnallisen ja pienen okasolusyövän ennuste on hyvä, ja ne harvoin lähettävät etäpesäkkeitä. Nopeasti kasvavat ja haavautuvat syövät lähettävät usein etäpesäkkeitä jo varhain ja niiden ennuste on selvästi huonompi.
Melanooma syntyy ihon pigmenttiä tuottavissa soluissa ja se on vaarallisin ihosyöpä. Se on kolmanneksi yleisin ihosyöpä Suomessa. Melanoomaan sairastuu useimmiten keski-ikäiset ja sitä vanhemmat, alle 18 -vuotiailla se on harvinainen.
Noin kolmannes melanoomista syntyy olemassa olevaan luomeen, ja luomien runsas määrä lisääkin melanoomariskiä. Loput melanoomista syntyvät uutena luomena tai ihomuutoksena terveelle iholle. Kaikki uudet luomet eivät kuitenkaan ole melanoomia vaan uusia luomia syntyy iän myötä usein muutenkin.
Luomi on syytä tutkituttaa lääkärin vastaanotolla, jos siihen tulee muutoksia. Kasvu, muuttuminen epätarkkarajaiseksi, sinertäväksi, punertavaksi, mustaksi tai kovaksi ovat syy mennä lääkäriin. Myös kutina, veren tai visvan vuoto, arkuus, turvotus tai haavaumat ovat hälyttäviä merkkejä.
Melanooma voi myös kasvaessaan lähettää niin sanottuja satelliitteja, tummia pisteitä ympärilleen. Nämä ovat aina merkki melanoomasta ja syy hakeutua välittömästi hoitoon.
Melanoomia esiintyy tavallisimmin miehillä ylävartalossa ja naisillä käsivarsissä, säärissä ja vartalossa. Melanooma voi tulla myös kynsivalliin, limakalvolle tai jopa silmään.
Melanoomia on erilaisia ja niiden diagnoosi varmistetaan mikroskooppitutkimuksella. Melanoomat ovat usein tummia, punertavia tai sinertäviä, mutta harvinaisemmissa tapauksissa melanooma ei sisällä pigmenttiä ja on vaikea tunnistaa.
Myös melanooman tavallisin hoito on leikkaus. Kasvain ja ympäröivää tervettä ihoa poistetaan tarvittava määrä ja muu hoito suunnitellaan yksilöllisesti leikkauksen jälkeen. Leikkauksen yhteydessä tutkitaan vartijaimusolmukkeet, ja mikäli syöpä ei ole levinnyt niihin, muitakaan imusolmukkeita ei tarvitse poistaa.
Sädehoitoa käytetään harvoin ja se tehoaa huonosti melanoomaan. Solunsalpaajat ja erilaiset lääkehoidot ovat yleisessä käytössä levinneen melanooman hoidossa.
Melanooman ennuste vaihtelee suuresti syövän levinneisyyden mukaan. Pinnallisesta melanoomasta paranevat lähes kaikki ja imusolmukkeisiin levinneestä syövästäkin noin puolet. Jos etäpesäkkeitä on levinnyt laajemmalla on viiden vuoden elossaoloennuste alle 20 %.
Merkittävin yksittäinen ihosyöpien aiheuttaja ovat auringon UV-säteet. Ratkaisevaa on ihon kokonaisuudessa saama UV-säteiden määrä, minkä vuoksi ihosyövät ovat tavallisimpia iäkkäämmillä ja ulkotöitä tekevillä. Ihon palaminen lisää myös syöpäriskiä, joten vaaleilla, herkästi palavilla henkilöillä riski on korkeampi.
Lisäksi ihosyövälle altistaa solarium, runsas luomien määrä, aiemmat säde- tai solunsalpaajahoidot, immuunijärjestelmää heikentävä lääkitys ja jotkin ihosairaudet. Ihosyöpiin ei yleensä liity perinnöllisyys, mutta usean lähisukulaisen sairastama melanooma lisää riskiä sairastua.
Paras tapa ehkäistä ihosyöpiä on suojautua auringolta ja UV-säteiltä. Varsinkin nuorena liiallista auringossa oleskelua tulee välttää. Iho tulee suojata vaatteilla tai aurinkosuojavoiteilla. Aurinkosuojissa on hyvä käyttää korkeaa suojakerrointa, ja voidetta tulee lisätä usein. Suojautuminen ehkäisee myös syöpien uusiutumisriskiä.
https://www.kaikkisyovasta.fi/tietoa-syovasta/syopataudit/ihosyopa/ http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00671 http://www.euromelanoma.org/suomi/tunnista-ihosy%C3%B6p%C3%A4-0 http://euromelanoma.org/suomi/learn-about-skin-cancer/tyvisolusy%C3%B6p%C3%A4 http://euromelanoma.org/suomi/learn-about-skin-cancer/okasolusy%C3%B6p%C3%A4 http://euromelanoma.org/suomi/learn-about-skin-cancer/melanooma http://euromelanoma.org/suomi/learn-about-skin-cancer/kenelle-voi-kehitty%C3%A4-ihosy%C3%B6p%C3%A4