info@tohtorille.fi
Purentaelimistön toimintahäiriöitä hoidetaan hammaslääkärin purentafysiologisessa hoidossa. Tavoitteena on kipujen vähentäminen, purentaelimistön lihaksiin ja niveliin kohdistuvan rasituksen pienentäminen sekä niiden normaalin toiminnan palauttaminen.
Purentaelimistöä ovat leuan luut, purentaan käytettävät lihakset, hampaat sekä näihin liittyvät kudokset.
Purentaelimistön häiriöt oireilevat kipuna lihaksistossa ja nivelissä, ääninä leukanivelissä, suun rajoittuneena avautumisena ja liikehäiriöinä alaleuassa. Oireisiin voi kuulua myös kipuja kasvoissa ja korvissa sekä päänsärkyä. Häiriöistä puhutaan joskus TMD:nä (temporomandibular disorders).
Tyypillinen ongelma on esimerkiksi hampaiden narskuttelusta (bruksaus) johtuva rasitus ja kipu. Leukanivelen välilevyn paikoiltaan meno aiheuttaa usein naksumista leukanivelessä ja altistaa nivelrikolle, osteoartroosille.
Vaivoille puremalihaksissa ja leukanivelissä altistaa myös purentavirheet, leukaan, kasvoihin tai kaularankaan kohdistuneet traumat, nivelten yliliikkuvuus, geneettiset ja psyykkiset tekijät sekä jotkin yleissauraudet.
Ongelmat puremalihaksissa ja leukanivelissä ovat tavallisimpia naisilla ja noin 35–50 vuoden iässä. Purentaelimistön häiriöitä esiintyy kuitenkin kaikenikäisillä ja molemmilla sukupuolilla. Lapsilla vaivat ovat yleensä lieviä.
Etsitkö hammaslääkäriä?
Purentaelimistön toimintahäiriöihin riittää useimmiten hammaslääkärin tai erikoishammaslääkärin hoito. Esimerkiksi nivelreuman aiheuttamiin vaivoihin hoito kuitenkin suunnitellaan yhdessä sairautta hoitavan lääkärin kanssa. Harvoissa tapauksissa joudutaan turvautumaan leikkaushoitoihin.
Normaalissa hammaslääkärin tarkastuksessa tehdään aina purentaelimistön suppea tutkimus. Jos purentaelimistössä on oireita häiriöistä, tulee kuitenkin tehdä tarkempi, laaja-alainen tutkimus. Tutkimuksessa huomioidaan myös muu terveydentila ja selvitetään esimerkiksi leukaan ja kasvoihin kohdistuneet traumat.
Hoidon tarve selvitetään useilla tutkimusmenetelmillä. Kliinisillä menetelmillä tutkitaan esimerkiksi purenta, leukanivelen liikkuvuus ja poikkeukset, kuten turvotus, lihaksistossa ja nivelissä. Myös leukanivelestä kuuluvat äänet, naksuminen tai rahina, tutkitaan. Samalla tarkastetaan myös hampaiden kunto sekä suun limakalvot ja kieli.
Kuvantamismenetelmillä täydennetään kliinisiä tutkimuksia. Menetelmiä ovat muun muassa hampaiden panoraamakuvaukset, röntgenkuvaus, tietokonetomografia ja magneettikuvaus. Jos muut tutkimusmenetelmät eivät anna tarpeeksi selvää kuvaa ongelmasta, voidaan tehdä myös leukanivelen tähystystutkimus.
Tavallinen tapa hoitaa purentaelimistön toimintahäiriöitä on purentakisko. Akryylimuovista valmistettu kisko suojaa hampaita ja leukaniveliä rasitukselta ja rentouttaa puremalihaksia. Purentakiskoa käytetään pääasiassa öisin.
Yleisin käytetty purentakisko on stabilisaatiokisko. Sitä käytetään yleisesti hampaiden narskuttelusta johtuviin oireisiin puremalihaksissa ja leukanivelissä. Stabilisaatiokisko suojaa myös hampaita kulumiselta. Kisko vähentää narskuttelua, eli bruksausta, ja vähentää rasitusta nivelissä ja lihaksissa.
Leukanivelen välilevyn paikoiltaa poismenon hoitoon käytetään usein anteriorista repositiokiskoa, mutta myös stabilisaatiokiskoa. Anteriorinen repositiokisko ohjaa alaleukaa eteenpäin, jolloin välilevyn toivotaan palautuvan oikeaan asentoon. Kisko voi vähentää kipuja leukanivelessä ja helpottaa suun avautumista. Anteriorista repositiokiskoa suositellaan vain väliaikaiseen käyttöön, ja se olisi hyvä korvata stabilisaatiokiskolla kuukauden tai parin käytön jälkeen.
Kolmas yleinen kiskotyyppi on relaksaatiokisko. Se sopii varsinkin akuutteihin puremalihasten liikarasituksiin, sillä se estää kovia purentavoimia. Relaksaatiokiskoa käytettäessä purenta on pelkästään etuhampaiden varassa. Myös relaksaatiokisko on tarkoitettu lyhytaikaiseen käyttöön ja korvataan stabilisaatiokiskolla.
Fysioterapeuttisilla menetelmillä pyritään parantamaan purentaelimistön suoritus- ja toimintakykyä. Hoitomuodoista tavallisin on alaleuan liikeharjoitus. Muita hoitomuotoja ovat esimerkiksi hieronta ja venyttely, kylmä- ja lämpöhoito, pään ja hartioiden asentoharjoitukset sekä akupunktio.
Erittäin tärkeää on myös potilaan tiedottaminen ja ohjaus omatoimiseen harjoitteluun.
Edellä kuvattujen hoitomuotojen lisäksi puremalihasten ja leukanivelien vaivoja voidaan hoitaa oikomishoidoilla, proteettisella hoidolla ja purentaa tasapainottavalla hampaiden hionnalla.
Lääkehoitona käytetään tavallisimmin särkylääkkeitä, esimerkiksi tulehduskipulääkkeitä. Särkylääkkeet soveltuvat hyvin akuuttiin kipuvaiheeseen, lyhytaikaiseen käyttöön.
Etsitkö hammaslääkäriä?