info@tohtorille.fi
Vaihdevuodet ovat aika, jolloin munasarjojen toiminta hidastuu ja lakkaa lopulta kokonaan. Suomalaisnaisilla menopaussi, eli viimeiset kuukautiset, tulevat keskimäärin 51 vuoden iässä.
Etsitkö gynekologia?
Vaihdevuosien aikana naisen munasarjojen toiminta hidastuu ja lakkaa lopulta täysin. Munarakkuloiden määrä vähenee, ovulointi loppuu ja estrogeenin tuotanto laskee. Nainen siis siirtyy hedelmällisestä tilasta hedelmättömään.
Menopaussilla tarkoitetaan viimeisiä kuukautisia. Menopaussi tulee suomalaisilla noin 45–55 -vuotiaana, keskimäärin 51 -vuotiaana. Kriteeriksi katsotaan se, että vaihdevuosi-ikäisen naisen kuukautisia ei ole tullut vuoteen. Tupakointi voi aikaistaa menopaussia vuodella tai parilla.
Esimerkiksi munasarjojen poiston, säde- tai solunsalpaajahoitojen myötä vaihdevuodet voivat alkaa aikaisemminkin.
Vaihdevuosioireet voivat alkaa jo ennen kuukautisten loppumista ja niiden esiintyminen on hyvin yksilöllistä. Oireet voivat kestää kuukausista vuosiin, joillain oireilu jatkuu koko loppuelämän. Kaikille naisille vaihdevuosioireita taas ei tule lainkaan. Vaihdevuosien katsotaan loppuneen, kun vaihdevuosioireet loppuvat.
Tyypillisimpiä oireita ovat kuumat aallot, hikoilu, kuumotus ja punoitus. Oireet voivat tulla lievinä tai vaikeina. Muita oireita ovat mielialaoireet: ärtymys, masennus ja väsymys. Myös univaikeudet ovat tavallisia. Jotkut naiset kokevat myös muistinsa heikkenevän.
Mieliala- ja unioireet voivat johtua monesta muustakin syystä, joten ne eivät välttämättä viittaa vaihdevuosiin. Varmimpia oireita vaihdevuosista ovat vuotohäiriöt ja kuumat aallot.
Estrogeenin tuotannon vähentyessä myös emättimen limakalvot ohenevat. Tämä voi aiheuttaa kuivuutta ja kirvelyä emättimessä sekä yhdyntäkipuja. Lisäksi vaihdevuosien yhteydessä voi olla muun muassa painonnousua, íhokarvoituksen lisääntymistä sekä seksuaalisen halukkuuden vähentymistä.
Vaihdevuosioireita kannattaa hoitaa siinä tapauksessa, että ne haittaavat elämänlaatua. Lääkäriin kannattaa tällöin hakeutua heti oireiden alettua. Muuten vaihdevuosien vuoksi ei ole välttämätöntä käydä lääkärissä. Jos vaihdevuosioireisiin kuitenkin liittyy gynekologisia vaivoja, esimerkiksi ylimääräistä vuotoa, kannattaa käydä lääkärin tarkastuksessa.
Itsehoitona vaihdevuosiin ei ole tehokkaaksi todettua hoitoa. Liikunta ja terveellinen ruokavalio voi kuitenkin lievittää oireita. Runsasta kahvinjuontia, voimakkaasti maustettua ruokaa ja tupakointia on hyvä välttää, sillä ne voivat pahentaa oireita. Osteoporoosin, eli luukadon, välttämiseksi tulee pitää huoli tarvittavasta kalsiumin ja D-vitamiinin saannista.
Soijan tai kasviestrogeenin tehosta vaihdevuosioireisiin ei ole saatu todisteita. Niitä tai erilaisia kasvirohdosvalmisteita voi halutessaan kokeilla. Vaihtoehtoisten hoitojen käytöstä on kuitenkin hyvä kertoa lääkärille.
Limakalvojen kuivumiseen löytyy apteekeista paikallisesti käytettäviä kosteuttavia salvoja ja emätinpuikkoja.
Ainoa tehokkaaksi todettu hoito vaihdevuosioireisiin on estrogeeni. Estrogeenin lisäksi naisille, joiden kohtua ei ole poistettu, annetaan hormonikorvaushoidossa progestiiniä eli keltarauhashormonia.
Hormonikorvaushoidon aloituksen päättää nainen itse. Ennen hoitoa selvitetään, ettei hoidolle ole esteitä, kuten aiemmin sairastettu syöpä, keuhkoveritulppa tai laskimotukos. Verenpainetautia tai sydän- tai maksasairautta sairastivien kohdalla hormonikorvaushoitoa on syytä myös harkita tarkkaan.
Hoidossa hormonit voidaan antaa tablettien lisäksi hormonilaastareilla tai -geelinä. Joissain tapauksissa käytetään myös hormonikierukkaa. Ihon kautta annostelu on erityisen suositeltavaa esimerkiksi epilepsiaa, migreeniä tai diabetestä sairastavalle tai jos hoidettavalla tai hänen suvussaan on veritulpan riskitekijöitä. Annostelu tapahtuu joko jatkuvana tai jaksottaisena.
Jaksottaisessa hoidossa keltarauhashormoni otetaan 10–14 vuorokauden jaksoissa. Tästä seuraa kuukautisvuotojen kaltainen tyhjennysvuoto. Jatkuvassa annostelussa molempia hormoneja otetaan päivittäin eikä taukoja pidetä. Jatkuvan hoidon myötä vuodot yleensä pysyvät poissa.
Hormonikorvaushoidon kesto on yksilöllistä ja sitä suositellaan jatkettavaksi vain niin kauan kuin haittaavat vaihdevuosioireet jatkuvat. Hoidon lopetusta voi välillä kokeilla, ja palata taas hoitoon, jos oireet palaavat. Hoitoa ei kuitenkaan kannata kokeilla lyhyissä, muutaman viikon tai kuukauden jaksoissa, ja pitää taukoja välillä.
Hormonikorvaushoidon tiedetään lisäävän vähän syvän laskimotukoksen sekä rintasyövän riskiä. Rintasyövän riski on erityisesti pitkään jatkuvassa (yli viisi vuotta) hoidossa. Laskimotukoksen riskiin ei vaikuta hoidon kesto vaan hormonien määrä. Riskiä voi pienentää itse terveellisillä elintavoilla, liikunnalla ja hyvällä ruokavaliolla.
Hoidon aikana seuranta toteutetaan vuosittaisilla lääkärintarkastuksilla ja säännöllisillä mammografioilla, papa-kokeilla sekä kohdun limakalvonäytteillä. Säännöllisten tarkastusten ansiosta esimerkiksi rintasyövät havaitaan ajoissa, jolloin hoitotulokset ovat hyviä.
Hormonikorvaushoidon sivuoireisiin voivat kuulua rintojen arkuus ja turvotus. Sivuoireet helpottavat yleensä hoidon jatkuessa, mutta annostuksia voidaan tarvittaessa säätää.
Vaihdevuosioireiden helpottamisen lisäksi hormonikorvaushoito ehkäisee osteoporoosia eli luukatoa. Lisäksi emättimen ja virtsarakon limakalvojen kunto säilyy.
Etsitkö gynekologia?
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00179 http://www.terve.fi/vaihdevuodet/vaihdevuodet http://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/terveys/vaihdevuosien_oireisiin_helpotusta http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00178
Huomautus: tämä artikkeli on yleistä terveystietoa eikä korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen arviota, diagnoosia tai hoitoa. Äkillisissä terveysongelmissa voit soittaa Päivystysapuun 116117 (maksuton, palvelee ympäri vuorokauden lähes koko Suomessa Ahvenanmaata lukuun ottamatta). Hätätilanteessa soita 112.
Suomenkielisen Wikipedian mukaan vaihdevuodet jaetaan premenopaussiin, perimenopaussiin ja postmenopaussiin. Menopaussi tarkoittaa viimeisiä spontaaneja kuukautisia, ja se todetaan vasta, kun kuukautiset ovat olleet poissa vuoden. Menopaussi tapahtuu keskimäärin 51 vuoden iässä, useimmilla 45–55-vuotiaana. Premenopaussi alkaa yleensä 41–48 vuoden iässä ja voi kestää muutamasta vuodesta kymmeneen vuoteen. Silloin hormonitoiminta alkaa heiketä ja kuukautiset muuttuvat epäsäännöllisiksi. Perimenopaussi kestää noin 1–2 vuotta, ja sen aikana tulevat viimeiset kuukautiset.
Koska munasarjojen toiminta on tässä vaiheessa ajoittaista ja estrogeenitasot heittelevät, kuukautiskierrossa voi esiintyä poikkeavia vuotoja. Epätavallisen runsas tai pitkä vuoto vaihdevuosi-iässä on silti aina syytä tutkituttaa lääkärillä. Samoin mikä tahansa vuoto menopaussin jälkeen pitää tutkia, jotta muut syyt voidaan sulkea pois.
Kuumia aaltoja esiintyy 70–80 prosentilla naisista, ja 20 prosentille ne ovat hankalia. Ne alkavat sisäisellä lämmön tunteella, jota seuraa voimakas hikoilu, erityisesti ylävartalolla ja niskassa. Joskus mukana on sydämentykytystä ja kasvojen punoitusta. Hikoilu kestää tavallisesti 2–7 vuotta, ja vaihdevuosioireiden mediaanikesto on seitsemän vuotta. Oireita voi lievittää lopettamalla tupakoinnin, pudottamalla painoa ja liikkumalla hengästyttävästi vähintään puoli tuntia kolme kertaa viikossa. Iltaisin kannattaa välttää alkoholia, mausteisia ruokia ja kuumia juomia. Lue myös yöhikoilun syistä.
Wikipedian mukaan estrogeenitason lasku nopeuttaa luukudoksen hajoamista, mikä voi johtaa osteoporoosiin. Luukato on voimakkainta parina ensimmäisenä vuonna, ja murtumariski kasvaa erityisesti niillä, joiden vaihdevuodet ovat alkaneet alle 45-vuotiaana. Hormonituotannon loppuminen ohentaa myös emättimen ja virtsateiden limakalvoja: joka toinen 50–60-vuotias nainen kertoo yhdyntäkivuista tai limakalvojen kuivuudesta. Paikallisia ja yleisiä hormonihoitoja voidaan käyttää oireiden lievittämiseen, ja hoidon hyödyistä ja haitoista kannattaa keskustella lääkärin kanssa. Luustoa tukevat liikunta sekä riittävä kalsiumin ja D-vitamiinin saanti.