info@tohtorille.fi
Kilpirauhasen liikatoiminta (hypertyreoosi) on tila, jossa kilpirauhanen tuottaa liikaa tyroksiinia. Liikatoiminnan taustalla on yleisimmin Basedowin tautina tunnettu tila. Kilpirauhanen on kaulan alaosassa sijaitseva rauhanen, joka tuottaa aineenvaihduntaan ja elimistön toimintaan vaikuttavia hormoneja.
Tavallisin syy kilpirauhasen liikatoiminnalle, eli hypertyreoosille, on Basedowin tautina (kutsutaan myös Graves’in taudiksi) tunnettu autoimmuunisairaus. Sairaus selittää noin 80 % liikatoimintatapauksista Suomessa. Basedowin taudissa elimistöön muodostuu vasta-aineita, jotka aktivoivat kilpirauhasen toimimaan liian vilkkaasti.
Toinen liikatoiminnan aiheuttaja on kyhmystruuma. Kyhmystruumassa kilpirauhaseen kehittyy kyhmyjä, jotka tuottavat ylimääräistä kilpirauhashormonia, tyroksiinia. Kyhmystruuman aiheuttama kilpirauhasen liikatoiminta ei usein ole yhtä vaikea kuin Basedowin taudin aiheuttama. Harvinaisempi kilpirauhasen liikatoiminnan syy on toksinen adenooma. Se on hyvänlaatuinen, kilpirauhashormonia liikaa tuottava kyhmy.
Kilpirauhasen liikatoiminnasta kärsivät naiset miehiä useammin. Tavallisin ikä sairastua on noin 30–40 vuotta, mutta sairastua voi muulloinkin. Kyhmystruuma on tavallisempi syy liikatoiminnalle iäkkäällä väestöllä, Basedowin tauti puolestaan vähän nuoremmilla ja myös lapsilla.
Kilpirauhasen liikatoiminnan oireet syntyvät yleensä asteittain viikkojen tai kuukausien aikana kiihtyneen aineenvaihdunnan myötä.
Oireisiin kuuluvat muun muassa hikoilu, kiihtynyt sydämen syke, ripuli, käsien tärinä ja laihtuminen ruokahalun kasvusta huolimatta. Puhe ja liikehdintä voivat muuttua vilkkaaksi ja voi esiintyä unettomuutta, keskittymiskyvyn puutetta, ärtyneisyyttä, hermostuneisuutta ja itkuherkkyyttä. Lisäksi kunto laskee ja väsymystä on tavallista enemmän. Erityisesti iäkkäillä potilailla suorituskyky voi laskea ja sydänoireet sekä rytmihäiriöt voivat pahentua.
Osa kilpirauhasen liikatoimintaa sairastavista saa myös silmäoireita. Katseesta voi tulla tuijottava. Basedowin tautiin liittyy joskus erillinen silmäoireyhtymä, jonka oireita ovat silmien vetistely, punoitus ja hiekan tunne silmissä. Lisäksi oireita ovat kaksoiskuvat, kipu silmien takana sekä vaikeissa tapauksissa näön heikentyminen.
Kilpirauhasen liikatoiminta voidaan todeta helposti verikokeen perusteella. Kliinisessä tutkimuksessa voidaan muun muassa tunnustella suurentunutta kilpirauhasta. Liikatoimintaa epäiltäessä on hyvä hakeutua nopeasti tutkimuksiin, sillä tautia ei voi omilla elintavoilla hoitaa.
Liikatoiminnan ensimmäinen hoito on tavallisesti liiallisen hormonin eritystä hillitsevä lääkitys karbimatsoli. Liikatoiminnan oireita, kuten kiihtynyttä sykettä, voidaan myös heti hoitaa beetasalpaajilla. Kun liikatoiminta on lääkehoidolla saatu normalisoitumaan, hoidetaan se kokonaan joko pitkäaikaisella estolääkityksellä, radioaktiivisella jodilla tai leikkauksella.
Radioaktiivinen jodi on yleinen ja yksinkertainen hoito kilpirauhasen liikatoimintaan. Radioaktiivinen jodi nautitaan kapselina suun kautta ja se etsiytyy kilpirauhaseen, missä se tuhoaa soluja, ja hillitsee siten tyroksiinin eritystä. Hoidon seurauksena on monesti kilpirauhasen vajaatoiminta, jota hoidetaan tyroksiinilla. Radioaktiivisen jodin säteilyannos on hyvin pieni, eikä sillä ole todettu merkittäviä haittoja. Radiojodihoitoa ei kuitenkaan voi antaa raskauden tai imetyksen aikana ja hoidon jälkeen raskautta ei suositella puoleen vuoteen. Joskus liikatoiminta uusii hoidon jälkeen, ja joudutaan antamaan uusi annos radioaktiivista jodia.
Jos kilpirauhanen ei ole suurentunut paljoa, voidaan hoitona käyttää pitkäaikaista karbimatsolikuuria. Estohoitoa jatketaan yleensä noin puolitoista vuotta, minkä jälkeen osalla potilaista sairaus pysyy kokonaan poissa. Estohoidon etu on, että se ei aiheuta kilpirauhasen vajaatoimintaa ja se sopii hyvin myös, jos potilaalla on Basedowiin liittyvä silmäoirehtymä. Jos liikatoiminta kuitenkin uusii, hoidetaan se joko radioaktiivisella jodilla tai leikkauksella.
Kilpirauhasen leikkaushoito valitaan usein, kun kilpirauhanen on suurentunut paljon. Leikkauksessa kilpirauhasesta poistetaan osa, jolloin tyroksiinihormonin eritys vähenee. Leikkaus aiheuttaa yleensä myös kilpirauhasen vajaatoiminnan, jota hoidetaan tyroksiinilla. Etuna leikkauksessa on, että liikatoiminta ei voi uusia sen jälkeen. Riskeihin kuuluu pieni äänihuulihermon vaurioitumisen mahdollisuus, jonka seuraus on äänen käheys.
Kilpirauhasen liikatoimintaa ei voi ehkäistä. Silmäoireita kuitenkin voi ehkäistä tupakoimattomuudella.
Kilpirauhasen liikatoiminta eli hypertyreoosi on sairaus, joka kiihdyttää elimistön aineenvaihduntaa ja voi jopa kaksinkertaistaa perusaineenvaihdunnan. Se johtuu kilpirauhashormoni trijodityroniinin ja sen esiasteen tyroksiinin liiallisesta määrästä verenkierrossa.
Oireet vaihtelevat potilaittain, ja niillä on taipumus ilmaantua hitaasti. Tyypillisiä oireita ovat:
Vanhemmilla ihmisillä oireet ovat usein vähäisempiä. Joskus oireet muistuttavat jonkin muun sairauden, kuten sydän- tai suolistovaivojen, oireita, mikä voi viivästyttää diagnoosia.
Yleisin syy on Basedowin tauti. Harvinaisempia aiheuttajia ovat toksinen adenooma ja toksinen monikyhmystruuma. Syynä voivat olla esimerkiksi immunoglobuliinit, jotka vaikuttavat kilpirauhasta stimuloivan hormonin eli tyreotropiinin tavoin.
Liikatoiminta on huomattavasti harvinaisempi kuin kilpirauhasen vajaatoiminta, mutta kumpaakin todetaan useammin naisilla kuin miehillä. Liikatoiminta on vajaatoimintaa vakavampi sairaus, mutta sen hoitoennuste on hyvä. Sairauden kuvasi ensimmäisenä Caleb Hillier Parry vuonna 1786. Jos tunnistat itsessäsi useita yllä mainituista oireista, kilpirauhasarvot voidaan tutkia verikokeella lääkärin vastaanotolla.
Basedowin tauti.
Naisilla, ja vanhemmilla ihmisillä oireet ovat usein lievempiä.
Kyllä, sairauden hoitoennuste on hyvä.
Kilpirauhashormonien pitoisuudet voidaan mitata verikokeella lääkärin lähetteellä.
Kyllä. Oireet voivat muistuttaa esimerkiksi sydän- tai suolistovaivoja, ja ne ilmaantuvat usein hitaasti.
Caleb Hillier Parry vuonna 1786.
Kilpirauhasen liikatoiminta eli hypertyreoosi tarkoittaa, että kilpirauhanen tuottaa liikaa tyroksiinia ja trijodityroniinia. Aineenvaihdunta kiihtyy, mikä voi näkyä laihtumisena, hikoiluna, vapinana, sydämentykytyksinä, hermostuneisuutena, univaikeuksina ja lämmönsietokyvyn heikkenemisenä. Joillakin esiintyy myös silmäoireita, erityisesti Basedowin taudissa.
Tavallisimpia syitä ovat Basedowin tauti (autoimmuunisairaus), toksinen kyhmystruuma ja kilpirauhastulehdukset. Diagnoosi perustuu oireisiin, laboratoriotutkimuksiin (TSH, T4/T3) ja tarvittaessa vasta-aineisiin sekä kuvantamiseen.
Hoitovaihtoehtoja ovat tyreostaattiset lääkkeet, radiojodihoito ja leikkaus. Valinta riippuu syystä, iästä, suunnitellusta raskaudesta ja kilpirauhasen koosta. Hoitamaton liikatoiminta kuormittaa sydäntä, joten oireiden ilmaantuessa kannattaa hakeutua lääkäriin. Beetasalpaajia voidaan käyttää lievittämään sydämentykytyksiä hoidon alussa.
Selittämätön laihtuminen, jatkuva sydämentykytys, vapina, voimakas hikoilu tai silmien pullistuminen ovat syitä mittauttaa kilpirauhasarvot. Myös lähisuvun kilpirauhassairaudet lisäävät kiinnostusta varhaiseen seurantaan. Hoito suunnitellaan aina yksilöllisesti endokrinologian tai yleislääketieteen ammattilaisen kanssa.
Tämä teksti on yleistä terveystietoa eikä korvaa lääkärin arviota. Hakeudu hoitoon, jos oireet ovat voimakkaita, pitkittyvät tai huolestuttavat sinua.
Basedowin tautiin voi liittyä silmän liikelihasten ja kudosten turvotusta, jolloin silmät voivat ärtyä tai pullistua. Silmäoireet vaativat joskus erillistä hoitoa. Hoidon aikana kilpirauhasarvoja seurataan laboratoriokokein, jotta lääkitys osataan säätää. Liikatoiminnan kääntyessä vajaatoiminnaksi tarvitaan tyroksiinikorvaushoitoa. Raskautta suunniteltaessa lääkitys ja ajoitus käydään läpi lääkärin kanssa. Kerro aina uusista lääkkeistä ja oireista, kuten rintakivusta tai voimakkaasta sydämentykytyksestä.
Kilpirauhashormonit vaikuttavat lähes kaikkiin kudoksiin, joten oirekuva voi olla laaja: suolen toiminta, kuukautiskierto, lihasvoima ja mieliala voivat muuttua. Siksi laboratoriokokeet ovat keskeisiä eivätkä oireet yksin riitä diagnoosiin. Hoidon jälkeen oireet helpottavat asteittain viikkojen kuluessa. Kerro lääkärille myös käyttämistäsi luontaistuotteista, sillä jotkut valmisteet voivat vaikuttaa kilpirauhasen toimintaan tai lääkitykseen. Säännöllinen seuranta pitää arvot tavoitealueella.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00665 http://www.kilpirauhasliitto.fi/index.php/kilpirauhassairaudet/asiantuntijoiden-kirjoituksia/131-kilpirauhasen-liikatoiminta-camilla-schalin-jantti-kilpi-12012.html http://www.terve.fi/kilpirauhasen-liikatoiminta/kilpirauhasen-liikatoiminta https://www.tohtorille.fi/taudit-ja-sairaudet/kilpirauhasen-vajaatoiminta
Huomautus: tämä artikkeli on yleistä terveystietoa eikä korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen arviota, diagnoosia tai hoitoa. Äkillisissä terveysongelmissa voit soittaa Päivystysapuun 116117 (maksuton, palvelee ympäri vuorokauden lähes koko Suomessa Ahvenanmaata lukuun ottamatta). Hätätilanteessa soita 112.
Suomenkielisen Wikipedian mukaan kilpirauhasen liikatoiminta kiihdyttää elimistön aineenvaihduntaa, ja perusaineenvaihdunta voi jopa kaksinkertaistua. Tila johtuu siitä, että kilpirauhashormoneja trijodityroniinia (T3) ja tyroksiinia (T4) on verenkierrossa liikaa. Harvinaisempia syitä ovat toksinen adenooma ja toksinen monikyhmystruuma. Liikatoiminta on paljon harvinaisempaa kuin vajaatoiminta, ja kumpaakin todetaan useammin naisilla.
Oireet tulevat usein hitaasti, ja iäkkäillä ne voivat olla vähäisiä. Tyypillisiä oireita ovat:
Silmät voivat myös pullistua ulospäin, koska silmän takana oleva sidekudos lisääntyy. Oireet voivat muistuttaa sydän- tai suolistosairauden oireita, joten verikokeet ovat tärkeitä.
Verikokeissa löydöksenä on yleensä matala tyreotropiini (TSH) ja korkeat T4- ja T3-arvot. Hoitona käytetään kilpirauhasen toimintaa estäviä tyreostaatteja. Hyväkuntoisille potilaille voidaan antaa radiojodihoito, jossa suun kautta otettu radioaktiivinen jodi kertyy kilpirauhaseen ja heikentää sen toimintaa. Jos kilpirauhanen on haitallisen suuri tai muut hoidot eivät sovi, voidaan tehdä leikkaus. Beetasalpaajat, kuten propranololi, lievittävät nopeaa sykettä, vapinaa, hikoilua ja hermostuneisuutta. Diagnoosin jälkeen työkyky voi olla alentunut jonkin aikaa, mutta hoitoennuste on hyvä. Lue myös kilpirauhasen tulehduksista.
Wikipedian mukaan liikatoiminta on vajaatoimintaa vakavampi sairaus. Sen syynä voivat olla esimerkiksi vasta-aineet (immunoglobuliinit), jotka stimuloivat kilpirauhasta samalla tavalla kuin tyreotropiini. Edellä lueteltujen oireiden lisäksi voi esiintyä sukupuolivietin heikkenemistä, miehillä rintarauhasen kasvua (gynekomastia) ja aknea. Koska oireet ovat moninaisia ja kehittyvät usein vähitellen, niitä on helppo pitää stressinä tai ikääntymisenä. Jos huomaat selittämätöntä laihtumista, jatkuvaa sydämentykytystä, käsien vapinaa tai silmien muutoksia, pyydä lääkäriltä kilpirauhasarvojen (TSH, vapaa T4) tutkimista. Yksinkertainen verikoe kertoo usein jo paljon, ja varhain aloitettu hoito suojaa sydäntä ja luustoa.
Tärkeää: Tämä artikkeli on yleinen tietopaketti eikä lääketieteellistä neuvontaa. Se ei korvaa lääkärin arviota, diagnoosia tai hoitoa. Älä muuta lääkitystä ilman ammattilaisen ohjausta.
Kilpirauhasen liikatoiminta (hypertyreoosi) kiihdyttää aineenvaihduntaa. Tyypillisiä oireita voivat olla sydämentykytys, hikoilu, laihtuminen, vapina, levottomuus ja univaikeudet; oirekuva vaihtelee. Yleisiä syitä ovat mm. Basedowin tauti (Graves), tokkinen kyhmystruuma tai kilpirauhasen tulehduksen vaihe.
Diagnoosi perustuu lääkärin arvioon sekä laboratoriokokeisiin (esim. TSH, vapaa T4; tarvittaessa vasta-aineet ja kuvantaminen). Hoito voi olla lääkkeellinen, radiojodi tai leikkaus – valinta on yksilöllinen.
Hakeudu hoitoon, jos oireet ovat voimakkaita, sydänoireet huolestuttavat tai olet raskaana / suunnittelet raskautta. Älä aloita tai lopeta kilpirauhaslääkitystä omin päin.
Lisää terveystietoa: diabetes, mahahaava.
Lähdeaineistoa: yleiset lääketieteelliset tietolähteet (mm. Wikipedia / hypertyreoosi). Käytä aina paikallisen terveydenhuollon ohjeita.
Seuranta-arvojen tulkinta kuuluu hoitavalle lääkärille; viitearvot voivat vaihdella laboratorioittain.