info@tohtorille.fi
Haimasyöpä on Suomessa yleistymässä. Useimmiten haimasyöpään sairastuvat iäkkäät henkilöt, mutta syövän voi saada myös nuorena. Haimasyöpä on yksi tappavimmista syövistä.
Haima on elin, joka tuottaa haimanestettä ja entsyymejä ruoansulatukseen sekä hormoneja, jotka säätelevät ravinnon käyttöä ja varastointia elimistössä. Haiman erittämä hormoni on esimerkiksi insuliini. Haima sijaitsee piilossa mahalaukun takana, ohutsuolen mutkassa.
Haimasyöpä syntyy, kun terveet solut haimakudoksessa muuttuvat pahanlaatuisiksi. Suurin osa syövistä syntyy haiman ruoansulatusentsyymejä tuottavassa osassa. Endokriinisessa, hormoneja tuottavassa osassa syntyy vain noin 3 % haimasyövistä. Syntyyn vaikuttavat tekijät ovat toistaiseksi tuntemattomia, mutta kroonisen haimatulehduksen, diabeteksen, ruokavalion ja miehillä tupakoinnin yhteyttä syöpään on esitetty.
Haimasyöpä todetaan usein myöhään, kun se on saanut kasvaa piilossa muiden elinten takana. Haimasyöpä on usein aluksi oireeton tai oireet ovat lieviä ja muistuttavat monien muiden sairauksien tavallisia oireita.
Yleisimpiä oireita ovat laihtuminen, ruokahaluttomuus, kipu ylävatsassa, selkäkipu sekä ihon ja silmänvalkuaisten muuttuminen keltaiseksi (ikterus), kun kasvain haittaa sappinesteen kulkua. Muita oireita voivat olla ripuli, pahoinvointi ja oksentelu. Pienellä osalla syöpään liittyy akuutti haimatulehdus. Myöhemmässä vaiheessa sairautta voivat oireina olla laskimotulehdukset, maksan suurentuminen tai diabetes.
Endokriinisen haimasyövän oireet voivat olla hyvin erilaisia riippuen syövän tyypistä. Ensioireita ovat usein kipu vatsan yläosissa, pahoinvointi, väsymys, heikkous ja yhtäkkinen painonnousu.
Niin sanotut toiminnalliset endokriiniset haimasyövät kiihdyttävät solujen hormonituotantoa aiheuttaen erilaisia oireita. Seurauksena voi olla esimerkiksi mahahappojen tuotannon moninkertaistuminen ja mahan limakalvon haavauma tai verensokerin lasku liian alhaiseksi ylimääräisen insuliinin tuotannon vuoksi.
Haimasyöpää epäiltäessä voidaan tehdä monia eri tutkimuksia. Tavallisimpia ovat kuvantamistutkimukset: ultraäänitutkimus, tietokonetomografia ja magneettikuvaus. Näissä tutkimuksissa saadaan myös tietoa syövän levinneisyydestä.
Haimasta voidaan myös ottaa näyte tietokonetomografian, ultraäänitutkimuksen tai tähystyksen yhteydessä. Tähystyksen aikana haima- ja sappitiehyet kuvataan varjoaineen avulla.
Lisäksi voidaan verikokeesta tutkia merkkiaine CA 19-9. CA 19-9:n kohoaminen ei kuitenkaan ole varma diagnosointimenetelmä, sillä merkkiaine kohoaa vain noin 80 % syöpätapauksista ja voi olla kohollaan muunkin syyn kuin syövän vuoksi.
Endokriinisten haimasyöpien tutkimuksissa voidaan lisäksi tarkastella haiman verisuonia. Eri hormonien liikatuotantoa voidaan tutkia veri- ja virtsakokein sekä paastokokeella.
Kaikista tutkimusmenetelmistä huolimatta salakavala haimasyöpä voi löytyä vasta leikkauksessa.
Haimasyövän ensisijainen hoito on leikkaus. Leikkaus on myös ainoa parantava hoito haimasyöpään. Mikäli syöpä ei ole lähettänyt etäpesäkkeitä tai levinnyt verisuoniin, leikkaus on mahdollinen. Läheisiin imusolmukkeisiin leviäminen ei kuitenkaan yleensä ole este leikkaukselle.
Haimasyövän leikkaus suunnitellaan yksilöllisesti kasvaimen sijainnin ja koon mukaan. Haima voidaan poistaa kokonaan tai osittain ja lisäksi voidaan poistaa osa pohjukaissuolta, mahalaukkua ja sappiteitä, läheiset imusolmukkeet tai laajemmin imusolmukkeita sekä perna. Jos haima poistetaan kokonaan, potilaalle kehittyy diabetes. Joskus leikkauksella myös helpotetaan oireita, esimerkiksi ohittamalla sappiteiden tai ruoan kulun tukos, mikäli parantava leikkaus ei syövän levinneisyyden vuoksi ole mahdollista. Leikkaushoidon jälkeen hoitoa voidaan mahdollisesti jatkaa sädehoidolla, solunsalpaajahoidolla tai niiden yhdistelmällä.
Jos leikkaushoito ei ole mahdollista käytetään usein sädehoidon ja solunsalpaajahoidon yhdistelmää. Joskus sädehoitoa tai solunsalpaajahoitoa käytetään myös yksin. Mikäli kasvain lähtee pienentymään, voidaan leikkausta harkita uudelleen myöhemmin. Haimasyövät eivät valitettavasti ole kovin herkkiä sädehoidolle, eikä solunsalpaajilla pystytä parantamaan syöpää. Sädehoito myös vahingoittaa helposti haimaa ympäröiviä elimiä. Hoidoilla voidaan kuitenkin lievittää oireita ja pidentää elinikää.
Endokriinisten haimasyöpien hoitoon käytetään mahdollisuuksien mukaan leikkausta tai usein solunsalpaajahoitoa. Lisäksi mahdollisuutena on pistoksina annosteltavat hormonaaliset hoidot, jotka estävät kasvaimen kasvua ja lievittävät oireita, mutta eivät paranna syöpää.
Haimasyövän ennuste on yleensä huono, sillä syöpä todetaan yleensä myöhään ja sairastuneet ovat usein iäkkäitä. Yleensä haimasyöpä todetaan noin 70 -vuotiaana.
Mikäli kasvain pystytään poistamaan kokonaan leikkauksessa, enemmän kuin puolet on elossa vuoden jälkeen ja noin neljännes kolmen vuoden jälkeen. Jos leikkausta ei ole pystytty tekemään, vain noin 10 % potilaista on elossa vuoden jälkeen.
Harvinaisten endokriinisten haimasyöpien ennuste on yleensä huomattavasti parempi kuin tavallisten haimasyöpien. Hormonaalisesti toimimattomien neuroendokriinisten kasvainten ennuste on yleensä parempi kuin tavallisen haimasyövän. Toiminnallisten, pahanlaatuisten ja levinneiden syöpien kohdalla ennuste on huonompi.
Haimasyöpä on haimasta lähtevä syöpä, ja se on Euroopan kolmanneksi tappavin syöpä. Haimasyövän on havaittu yleistyvän, eikä syytä siihen tiedetä. Suomessa todetaan uusia haimasyöpiä selvästi enemmän kuin EU-maissa keskimäärin, ja haimasyöpään sairastuu Suomessa vuosittain noin 1 000 ihmistä. Riski kasvaa iän myötä, ja esiintymishuippu on noin 70 vuoden iässä. Noin 95 prosenttia haimasyövistä on adenokarsinoomia.
Jos syöpä alkaa haiman endokriinisestä osasta eli Langerhansin saarekkeista, sitä kutsutaan saarekesolusyöväksi. Sen oireet ovat erilaiset kuin muissa haimasyövissä ja johtuvat useimmiten insuliinin tai gastriinin liikaerityksestä. Saarekesolusyöpiä todetaan Suomessa noin 6–20 vuodessa.
Tupakointi aiheuttaa arviolta 30 prosenttia kaikista haimasyöpätapauksista. Tutkimusten mukaan nuuskan käyttö kaksinkertaistaa sairastumisriskin, ja savukkeiden polttajilla riski on kolminkertainen. Alkoholi altistaa välillisesti: runsas käyttö kasvattaa kroonisen haimatulehduksen riskiä, joka puolestaan lisää haimasyövän riskiä. Suurin osa sairastuneista on 60–80-vuotiaita, ja noin kymmenellä prosentilla potilaista suvussa on esiintynyt haimasyöpää aiemmin.
Haimasyöpä on alkuvaiheessaan usein oireeton. Myöhemmin voi esiintyä kipua vatsassa ja selässä, laihtumista ja ihon kellastumista, joskus myös ripulia, pahoinvointia ja oksentelua. Tavallisimpia etäpesäkkeiden kohteita ovat maksa, vatsakalvo ja keuhkot. Kun haimasyöpää epäillään, ensimmäiseksi tehdään yleensä ultraäänitutkimus, mutta muitakin tutkimustapoja on. Selittämätön laihtuminen tai ihon kellastuminen on aina syy hakeutua lääkäriin.
Noin 1 000 ihmistä vuodessa.
Tupakointi, joka aiheuttaa arviolta 30 prosenttia tapauksista.
Ensimmäiseksi tehdään yleensä ultraäänitutkimus.
Noin kymmenellä prosentilla potilaista suvussa on esiintynyt haimasyöpää aiemmin.
Haimasyöpä on haiman solujen pahanlaatuinen kasvain. Se on vaikea havaita varhain, koska haima sijaitsee syvällä vatsaontelossa ja varhaisvaiheen oireet ovat usein epämääräisiä. Tyypillisiä myöhemmän vaiheen oireita voivat olla keltaisuus, ylävatsakipu, laihtuminen, ruokahaluttomuus ja väsymys. Riskitekijöitä ovat muun muassa tupakointi, krooninen haimatulehdus, tietyt perinnölliset alttiudet ja korkea ikä.
Yleisin muoto on haiman duktaalinen adenokarsinooma. Koska oireet tulevat usein myöhään, diagnoosi tehdään monesti vasta, kun kasvain on ehtinyt kasvaa tai lähettää etäpesäkkeitä. Diagnostiikassa käytetään kuvantamista, kuten tietokonetomografiaa ja magneettikuvausta, sekä tarvittaessa koepalaa.
Hoito riippuu kasvaimen sijainnista, levinneisyydestä ja potilaan kunnosta. Mahdollisia keinoja ovat leikkaus, solunsalpaajat, sädehoito ja oireita lievittävä tukihoito. Leikkauskelpoisessa taudissa pyritään kasvaimen poistoon; levinneessä taudissa painopiste on elämänlaadun ja oireiden hallinnassa. Uudet lääkehoidot ja kliiniset tutkimukset voivat tarjota lisävaihtoehtoja valikoiduille potilaille.
Selittämätön keltaisuus, jatkuva ylävatsa- tai selkäkipu, nopea laihtuminen tai uutena alkanut diabetes iäkkäällä henkilöllä on syy ottaa yhteyttä lääkäriin. Varhainen arvio ei aina tarkoita syöpää, mutta se nopeuttaa oikean diagnoosin saamista. Tupakoinnin lopettaminen on yksi konkreettinen tapa pienentää riskiä.
Tämä teksti on yleistä terveystietoa eikä korvaa lääkärin arviota. Hakeudu hoitoon, jos oireet ovat voimakkaita, pitkittyvät tai huolestuttavat sinua.
Tupakoinnin lisäksi ylipaino, diabetes ja tietyt geneettiset syndroomat liittyvät kohonneeseen riskiin. Sukuvaikutus on olemassa osalla potilaista, joten lähisuvun tapaukset kannattaa mainita lääkärille. Seulontaa ei tehdä koko väestölle, mutta korkean riskin ryhmissä voidaan harkita seurantaa erikoissairaanhoidossa. Kliiniset tutkimukset testaavat uusia lääkeyhdistelmiä ja immunologisia hoitoja. Potilaan toimintakyky ja ravitsemustila vaikuttavat siihen, mitä hoitoja voidaan antaa. Palliatiivinen hoito on tärkeä osa kokonaisuutta, kun tavoitteena on oireiden hallinta ja elämänlaatu.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk01070 https://www.kaikkisyovasta.fi/tietoa-syovasta/syopataudit/haimasyopa/ http://www.terve.fi/syopa/39432-haimasyopa-uutta-tietoa-salakavalasta-syovasta
Huomautus: tämä artikkeli on yleistä terveystietoa eikä korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen arviota, diagnoosia tai hoitoa. Äkillisissä terveysongelmissa voit soittaa Päivystysapuun 116117 (maksuton, palvelee ympäri vuorokauden lähes koko Suomessa Ahvenanmaata lukuun ottamatta). Hätätilanteessa soita 112.
Tämä teksti on yleistä terveystietoa eikä korvaa lääkärin arviota. Hakeudu hoitoon, jos oireet ovat voimakkaita, pitkittyvät tai huolestuttavat sinua.
Tämä teksti on yleistä terveystietoa eikä korvaa lääkärin arviota. Hakeudu hoitoon, jos oireet ovat voimakkaita, pitkittyvät tai huolestuttavat sinua.