info@tohtorille.fi
Merkittävimmät virtsatietulehdukset ovat virtsarakon tulehdus (kystiitti), munuaisallastulehdus (pyelonefriitti) sekä virtsaputken tulehdus. Virtsarakon tulehdus on näistä selvästi yleisin ja kokonaisuudessaan toiseksi yleisin infektio Suomessa heti hengitystieinfektioiden jälkeen.
Virtsarakon tulehduksen aiheuttavat tavallisesti bakteerit, jotka ovat peräisin omasta suolistosta, välilihan tai nivusten alueelta. Bakteerit pääsevät nousemaan virtsaputkea pitkin virtsarakkoon ja aiheuttavat tulehduksen. Tavallisin aiheuttajabakteeri on E. coli eli kolibakteeri. Joskus naiset saavat virtsarakon tulehduksen yhdynnän jälkeen, mutta silloinkin aiheuttaja on tavallisesti oman elimistön bakteerit. Naisilla kystiitti on selvästi miehiä yleisempi, johtuen naisten lyhyemmästä virtsaputkesta.
Kystiitille altistavia tekijöitä ovat vaihdevuosi-ikäisillä naisilla heikentynyt limakalvo, joskus yhdynnät ja etenkin iäkkäillä miehillä virtsateiden virtausesteet, esimerkiksi suurentunut eturauhanen. Toistuva katetrointi tai pitkäaikainen katetrin käyttö sairaalassa altistavat myös tulehduksille.
Tulehdus voi edetä ylöspäin aina munuaisiin asti aiheuttaen munuaisallastulehduksen. Syynä voi olla esimerkiksi poikkeavuus anatomiassa. Joskus myös verenkierron bakteerit voivat aiheuttaa pyelonefriitin.
Virtsaputken tulehduksen voi aiheuttaa myös sukupuolitauti. Taustalla on tällöin klamydia tai tippuri.
Virtsatietulehdukset ovat Suomessa hyvin yleisiä. Naisilla tulehdukset ovat yleisiä jo nuoresta alkaen. Miehillä virtsatietulehdukset yleistyvät vasta iäkkäänä, usein eturauhasen liikakasvun myötä.
Virtsarakon tulehduksen yleisimmät oireet ovat tihentynyt virtsaamisen tarve, kirvely virtsatessa ja alavatsan jomottava kipu. Kirvely korostuu erityisesti virtsaamisen loppuvaiheessa. Joskus virtsassa voi olla myös verta. Virtsaputken tulehduksessa puolestaan kirvely ja kipu ovat pahimmillaan virtsaamisen alussa. Pahanhajuinen virtsa, epätavallinen virtsan väri tai virtsankarkailu yksin oireina eivät viittaa virtsarakon tulehdukseen.
Munuaisallastulehduksen tavalliset oireet ovat kuume sekä kipu kyljessä ja selässä. Varsinkin iäkkäämmillä tulehdus voi aiheuttaa yleiskunnon romahduksen, oksentelua tai pelkästään sekavuutta, ilman virtsatieoireita tai kuumetta.
Virtsatietulehdus voidaan todeta liuskapikatestien ja bakteeriviljelyn avulla. Huolelliset tutkimukset ovat aina tarpeen, jos tulehdus on ensimmäinen, tulehdus on miehellä, raskaana olevalla naisella, lapsella, iäkkäällä tai huonokuntoisella potilaalla. Samoin sairaalassa tulleet tulehdukset tai sairaalahoitoon johtavat tulehdukset tutkitaan aina.
Jos tulehdus on lieväoireinen ja perusterveellä naisella, jolla tulehduksia on ollut ennenkin, voidaan hoito aloittaa ilman tutkimuksia oireiden perusteella. Joskus hoidon voi aloittaa itsekin, jos tuntee oireet ja on saanut kotiin aiemmin antibiootit.
Epäilys sukupuolitaudista on myös aina syy hakeutua tutkimuksiin. Munuaisallastulehdus tutkitaan myös aina lääkärissä ja tällöin tarvitaan muutakin kuin virtsakokeet. Jos potilaan kuume on korkea, tulee hakeutua välittömästi päivystykseen.
Joskus virtsanäytteistä löydetään bakteereita oireettomilta potilailta. Hoito ei tällöin ole tarpeen, paitsi, kun kyseessä on raskaana oleva nainen. Oireeton bakteerivirtsaisuus raskaana ollessa altistaa virtsatietulehdukselle ja keskenmenolle.
Virtsatietulehdukset hoidetaan antibiooteilla. Virtsarakon tulehdukseen määrätään yleensä 3–5 päivän kuuri. Yleensä oireet helpottavat päivässä tai parissa, ja tulehdus hoituu yhdellä kuurilla. Jos oireet eivät kuurin jälkeen ole helpottaneet tai ne uusivat neljän viikon kuluessa, tulee hakeutua lääkäriin, vaikka kotona olisi jäljellä antibiootteja.
Toistuvista tulehduksista kärsiville naisille voidaan joskus antaa kotiin antibiootteja omatoimista hoitoa varten. Usein virtsatietulehduksen saavalle voidaan toisinaan määrätä myös pitkäaikainen estolääkitys pienellä antibioottiannostuksella. Jos tulehdus tulee toistuvasti yhdynnän seurauksena, voidaan kokeilla kerta-annosta antibiootteja aina yhdynnän jälkeen.
Munuaisallastulehdus vaatii pidemmän antibioottikuurin. Yleensä kuuri kestää 10–14 päivää. Hyväkuntoinen potilas voidaan hoitaa kotona, mutta etenkin iäkkäät potilaat hoidetaan yleensä sairaalassa ainakin muutaman päivän ajan.
Tärkeintä tulehdusten ehkäisyssä on hyvä käsi- ja intiimialueiden hygienia. Intiimialueita ei kuitenkaan tule pestä liikaa, sillä se voi jopa altistaa tulehduksille.
Jos tulehdus seuraa usein yhdyntää, on hyvä virtsata välittömästi sekä ennen että jälkeen yhdynnän. Vaihdevuosi-ikäisillä naisilla paikallisten estrogeenivalmisteiden käyttö voi vahvistaa limakalvoja ja ehkäistä tulehduksia. Karpalokapselien tai -mehun käyttö ehkäisee osalla virtsatietulehduksia. Virtsaputken tulehduksia aiheuttavilta sukupuolitaudeilta suojaa kondomi.
Virtsatieinfektiossa bakteerit lisääntyvät virtsateissä. Yleisin aiheuttaja on Escherichia coli -bakteeri. Infektio johtaa tulehdukseen, tyypillisesti virtsaputkentulehdukseen eli uretriittiin ja virtsarakon tulehdukseen eli kystiittiin. Käypä hoito -suosituksessa näistä käytetään yhdessä nimitystä kystiitti. Jos bakteerit leviävät ylemmäs, seurauksena voi olla munuaistulehdus eli pyelonefriitti, ja miehillä infektioon voi liittyä eturauhastulehdus.
Virtsatessa tuntuva kipu tai kirvely eli dysuria kertoo virtsaputken infektiosta. Virtsarakon tulehdukseen liittyy pakottava ja tiheä virtsaamistarve. Munuaistulehduksessa virtsaamisoireita ei välttämättä ole, mutta voi esiintyä kuumetta ja kipua kyljessä tai selässä. Imeväisikäisillä infektio ei välttämättä aiheuta paikallisia oireita lainkaan.
Imeväisiän jälkeen virtsatieinfektiot ovat naisilla huomattavasti yleisempiä kuin miehillä. Altistavia tekijöitä ovat heikentynyt limakalvopuolustus esimerkiksi vaihdevuosien jälkeen, yhdyntä ja virtsanjohtimien toiminnan häiriöt. Virtsarakon epätäydellinen tyhjeneminen on merkittävä riskitekijä, ja virtsateihin kohdistunut toimenpide tai katetrointi lisää riskiä.
Käypä hoito -suosituksen mukaan naisen komplisoitumaton virtsarakon tulehdus voidaan todeta oireiden perusteella. Muunlaista tulehdusta epäiltäessä tutkitaan virtsanäyte ja siitä tehdään bakteeriviljely. Virtsatieinfektiota hoidetaan mikrobilääkkeellä. Jos potilaalla on katetri, se tulisi vaihtaa tai mahdollisuuksien mukaan poistaa. Karpalomehua on perinteisesti käytetty ehkäisyyn ja hoitoon. Hakeudu hoitoon viimeistään, jos sinulla on kuumetta, kylki- tai selkäkipua tai olet raskaana.
Yleisimmin Escherichia coli -bakteeri.
Imeväisiän jälkeen infektiot ovat naisilla huomattavasti yleisempiä kuin miehillä.
Mikrobilääkkeellä. Naisen komplisoitumaton tulehdus voidaan todeta oireiden perusteella.
Karpalomehua on perinteisesti käytetty virtsatieinfektion ehkäisyyn ja hoitoon.
Virtsarakon tulehdus on tavallisin virtsatieinfektion muoto. Oireita ovat kirvely virtsatessa, tiheävirtsaisuus, pakottava tarve ja alavatsakipu. Virtsa voi olla sameaa tai veristä. Aiheuttaja on usein suolistobakteeri, kuten E. coli.
Naisilla anatomia altistaa infektioille helpommin. Riskiä lisäävät seksuaalinen aktiivisuus, katetrointi ja vastustuskyvyn heikkeneminen. Lievät tapaukset voivat parantua nesteytyksellä, mutta oireiden jatkuessa tarvitaan lääkärin arvio ja usein antibiootti.
Kuume, kylkikipu, oksentelu tai yleistilan lasku voivat viitata munuaisaltaan tulehdukseen ja vaativat nopeaa hoitoa. Raskaana olevien oireet tulee aina arvioida ammattilaisen toimesta. Miehellä virtsatieoireet selvitetään tarkemmin.
Riittävä juominen, virtsaaminen tarpeen mukaan ja hyvä hygienia vähentävät riskiä. Turhaa antibioottien käyttöä vältetään resistenssin vuoksi. Toistuvissa tulehduksissa lääkäri voi selvittää taustasyitä.
Tämä teksti on yleistä terveystietoa eikä korvaa lääkärin arviota. Hakeudu hoitoon, jos oireet ovat voimakkaita, pitkittyvät tai huolestuttavat sinua.
Lääkäri voi pyytää virtsanäytettä ennen antibioottia. On tärkeää antaa näyte ohjeen mukaan, jotta tulos on luotettava. Oireiden helpottuminen ei aina tarkoita, että bakteeri on hävinnyt – noudata kuuri loppuun, jos sellainen määrätään. Probiooteista ja karpalovalmisteista on vaihtelevaa näyttöä; ne eivät korvaa hoitoa. Toistuvissa infektioissa selvitetään, onko taustalla rakenteellinen tai gynekologinen syy.
Seksuaalisen kanssakäymisen jälkeen virtsaaminen voi vähentää bakteerien nousua virtsaputkeen. Tiukat synteettiset alusvaatteet ja voimakkaat saippuat ärsyttävät joitakin. Valitse hengittävät materiaalit. Jos oireet palaavat pian kuurin jälkeen, palaa lääkäriin – kyseessä voi olla resistenssi tai väärä diagnoosi. Älä lainaa toisen antibiootteja.
Pidä kipulääkettä tarvittaessa lääkärin ohjeen mukaan ja lepää. Vältä alkoholia oireiden aikana. Kun oireet helpottavat, jatka silti hyviä tapoja, jotta tulehdus ei palaa heti.
Oikea-aikainen hoito pitää tavallisen kystiitin yleensä lievänä ja ohimenevänä.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00615 http://www.terve.fi/virtsatietulehdus/virtsatietulehdus
Huomautus: tämä artikkeli on yleistä terveystietoa eikä korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen arviota, diagnoosia tai hoitoa. Äkillisissä terveysongelmissa voit soittaa Päivystysapuun 116117 (maksuton, palvelee ympäri vuorokauden lähes koko Suomessa Ahvenanmaata lukuun ottamatta). Hätätilanteessa soita 112.
Tämä teksti on yleistä terveystietoa eikä korvaa lääkärin arviota. Hakeudu hoitoon, jos oireet ovat voimakkaita, pitkittyvät tai huolestuttavat sinua.
Tämä teksti on yleistä terveystietoa eikä korvaa lääkärin arviota. Hakeudu hoitoon, jos oireet ovat voimakkaita, pitkittyvät tai huolestuttavat sinua.